Siinäpä ne tärkeimmät - ainakin täällä meillä Suomessa.
Meillä ollaan aika tittelinkipeää kansaa. Ensimmäisenä ja päällimmäisenä ihmisestä selvitetään yllä mainitut kolme tilastomerkintää, ja loppu on toisarvoista - sehän kun määrittyy automaattisesti näiden kolmen perusteella. Olet sitä, mitä olet opiskellut piste.
Suomi tunnetaan - meillä ja muualla - korkean ja laadukkaan koulutuksen maana (tästä kertovat useat tilastot ja tutkimukset vuosi toisensa perään). Toisaalta sanotaan, että Suomen koulutustaso on jäämässä jälkeen parhaista, ja että putkesta pitäisi saada ulos (korkeasti) koulutettuja - enemmän ja nopeammin.
Totta on se, että koulutus ja kouluttautuminen, oppiminen ja tietotaito ovat kehityksen ja edistyksen edellytyksiä. On kaikkien edun mukaista, että opiskelijat valmistuvat tavoiteaikataulussa tietyn opintokokonaisuuden suorittaneina, ja on kaikkien kannalta tavoiteltavaa, että koulutuksemme taso pysyy korkeana. Mutta mittareina kuuluisi olla pikemminkin koulutuksen kattavuus, laatu, monipuolisuus ja tarkoituksenmukaisuus pelkkien tutkintotilastojen ja titteleiden tuijottelun sijaan.
Äärimmilleen vietynä tittelinkipeys esittäytyy Keskisuomalaisen kaltaisissa kannanotoissa, joissa keppimenetelmällä pyritään saamaan aikaan kehitystä ja edistystä. Vaikka opintojen keskeyttämistilastot sanoisivat mitä, tittelin pakonomaisesta tavoittelustakin voi tulla kipeäksi - ja varsinkin siitä raipaniskusta, jota Keskisuomalaisen vast.päätoimittaja hahmottelee opintonsa keskeyttäneelle. Tämän perusteella opiskelu ja oppiminen ylipäänsä miellettäisiin kannattamattomaksi ja jopa jälkeenpäin rankaisemisen arvoiseksi!
Mielestäni olennaisin kysymys on jäänyt kysymättä: Mikä on opiskelun ja koulutuksen tarkoitus. Onko se:
- tuottaa mahdollisimman monta suoritettua tutkintoa?
- tuottaa mahdollisimman monta korkeasti koulutettua?
- valmistuminen?
- tuottaa mahdollisimman paljon veroja maksavia työntekijöitä mahdollisimman nopeasti?
- oppiminen?
- luoda valmiuksia toimia moninaisissa työtehtävissä muuttuvassa työskentely-ympäristössä?
- lisätä ihmisten ja yhteiskunnan hyvinvointia?
- luoda lisää edellytyksiä yhteiskunnan ja elinympäristön kehittämiselle?
- edistää yhteisiä maailmanlaajuisesti merkittäviä ihmiskunnan päämääriä?
Uskon, että tulevaisuudessa titteleistä ei enää kilpailla ja kipeillä nykyiseen malliin. Opiskelu muuttuu modulaarisemmaksi - syntyy koulutusjatkumo, jossa "perusopiskelua" täydennetään jatkuvasti sekä ammatillisten että henkilökohtaisten kehitystarpeiden motivoimana. Opiskellaan jatkuvasti lisää asioita ja ilmiöitä tähtäimessä laaja-alainen osaaminen pelkän tutkinnon suorittamisen sijaan. Ihmisen "arvoa" ei enää määrittele se, minkä tutkinnon hän on suorittanut vaan se, mistä hänen osaamisensa ja edellytyksensä muodostuvat: koulutustausta kokonaisuutena, työkokemus, henkilökohtaiset valmiudet ja taipumukset, kiinnostus työtä kohtaan, halu kehittyä. Haluan itse olla rakentamassa väyliä, joilla linkitetään opiskelu ja työ kohtaamaan paremmin.
Vaikka työssäni kannustankin opiskelijoita saattamaan meneillään olevat opintonsa valmiiksi, opintojen keskeyttäminen ei todellakaan automaattisesti ole osoitus luovuttamisesta tai sinnikkyyden puutteesta. Se voi pikemminkin olla osoitus sekä koulutusjärjestelmämme että itse opiskelijan erinomaisuudesta: juuri sillä hetkellä kansantaloutemme tarvitsee juuri tämän yksilön panoksen täysipainoisesti kehityksen ja edistyksen rakentajaksi ja pönkittäjäksi! Siitä se maamme paremmuus ja menestys on tulevaisuudessa kiinni: koulutuksen myötä saavutetun osaamisen ja työelämän tarpeiden vastaavuudesta!
-------------------------------
Kirjoittaja työskentelee omassa yrityksessään Vinkei, jonka päätoimialaan kuuluu opinnäytetöiden edistäminen. Yritys osallistuu myös yhteiskunnalliseen keskusteluun mm. tarkoituksenmukaisen opiskelun, opiskelun perusedellytysten ja opiskelijoiden työllistymisen edistämiseksi.
www.opinnaytetyo.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti