Kuulin sattumalta viereisen lounaspöydän ääressä
käydyn keskustelun graduvaiheeseen liittyen. Joukko eri vaiheessa olevia
opiskelijoita kävi läpi omia ja kanssaopiskelijoiden ajatuksia gradun
teosta, ja puheeksi tuli useamman kerran termi graduahdistus. Eräs
opiskelija esitti ajatuksen, että graduun liitetään puolin ja toisin
suuria odotuksia - aivan turhaan. Kanssalounastajat olivat yhteneväistä
mieltä.
Eipä siis ihme, että opinnäytetyö näyttäytyy jo etukäteen stressiahdistusmörkönä.
Stressiahdistusmörön karkoitukseen suosittelen seuraavia pohdintoja:
Kohtuulliset odotukset
Mitä odotan itse? Mitä muut odottavat? Miten nämä eroavat toisistaan ja mitä asialle kannattaa tehdä?Kohtuulliset odotukset
Loppujen lopuksi kyseessähän on "vain" opinnäytetyö. Pääodotus ja -tavoite on saattaa opinnot päätökseen - sekä opiskelijan että oppilaitoksen näkökulmasta. Ja tärkein odotusten asettaja on kuitenkin minä itse.
Omat voimavarat
Elämä
on kokonaisuus, jossa opinnäytetyö on pikkupikku siivu. Opinnäytetyölle
ei kannata antaa pikkusormea enempää ja sekin hallitusti ja rajatusti -
muun elämän ympärillä tukemana.
Pallo hallussa
Älä
hämäänny - mistään. Opinnäytetyön edetessä uusia vaatimuksia satelee,
takavasemmalta kaartaa eteesi hidastustöyssyjä, ohjaaja tuntuu
välinpitämättömältä, aihe lakkaa kiinnostamasta, flunssa iskee jne.
Päätä jo alussa, että sinä olet tämän projektin päällikkö ja että viet
sen maaliin - tuli mitä tuli.
Äläkä kainostele
pyytää apua. Apua on olemassa ja sitä saa. Joskus pelkkä tieto siitä
riittää vierittämään ison kiven ja taakan pois painamasta ja
hidastamasta.