perjantai 6. kesäkuuta 2014

Iso kivi

Kuulin sattumalta viereisen lounaspöydän ääressä käydyn keskustelun graduvaiheeseen liittyen. Joukko eri vaiheessa olevia opiskelijoita kävi läpi omia ja kanssaopiskelijoiden ajatuksia gradun teosta, ja puheeksi tuli useamman kerran termi graduahdistus. Eräs opiskelija esitti ajatuksen, että graduun liitetään puolin ja toisin suuria odotuksia - aivan turhaan. Kanssalounastajat olivat yhteneväistä mieltä.

Jari Sinkkonen on hyvin kuvannut sitä, mistä/miksi stressi syntyy. Ihminen stressaantuu, kun a) odotukset häntä kohtaan ovat ylipäänsä epärealistisia ja/tai b) kun omat voimavarat eivät riitä täyttämään itse tai ulkoapäin asetettuja tavoitteita ja vaatimuksia. Myös tietynlainen hallinnan tunne liittyy stressin kokemukseen: mitä enemmän tuntee, että itse voi vaikuttaa asioihin, sitä epätodennäköisemmin asiasta/tilanteesta stressaantuu.
Eipä siis ihme, että opinnäytetyö näyttäytyy jo etukäteen stressiahdistusmörkönä.
Stressiahdistusmörön karkoitukseen suosittelen seuraavia pohdintoja:

Kohtuulliset odotukset
Mitä odotan itse? Mitä muut odottavat? Miten nämä eroavat toisistaan ja mitä asialle kannattaa tehdä?
Loppujen lopuksi kyseessähän on "vain" opinnäytetyö. Pääodotus ja -tavoite on saattaa opinnot päätökseen - sekä opiskelijan että oppilaitoksen näkökulmasta. Ja tärkein odotusten asettaja on kuitenkin minä itse.

Omat voimavarat
Mikä on kokonaistilanne elämässäni? Paljonko aikaa ja paukkuja minulla on laittaa? Mikä on olennaista?
Elämä on kokonaisuus, jossa opinnäytetyö on pikkupikku siivu. Opinnäytetyölle ei kannata antaa pikkusormea enempää ja sekin hallitusti ja rajatusti - muun elämän ympärillä tukemana.

Pallo hallussa

Älä hämäänny - mistään. Opinnäytetyön edetessä uusia vaatimuksia satelee, takavasemmalta kaartaa eteesi hidastustöyssyjä, ohjaaja tuntuu välinpitämättömältä, aihe lakkaa kiinnostamasta, flunssa iskee jne. Päätä jo alussa, että sinä olet tämän projektin päällikkö ja että viet sen maaliin - tuli mitä tuli.

Äläkä kainostele pyytää apua. Apua on olemassa ja sitä saa. Joskus pelkkä tieto siitä riittää vierittämään ison kiven ja taakan pois painamasta ja hidastamasta.

20140530_183031

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Kasvun aika ja paikka

Ihana kevät - kamala kevät! Yhtäkkiä vuorokaudessa on lisää tehokkaita työtunteja ja aikaa vaikka mille - ei jaksa! Ihanaa miten valoisaa on iltamyöhään - vitsi kun kaikki pöly ja lika näkyy kevätauringossa niin selvästi!

Kevät on kaksijakoista aikaa ja ehkä eniten tunneskaalan ääripäitä herättävä vuodenaika. Huhtikuu on kuukausista julmin on kuuluisa runonpätkäkin. Kaikki on paljasta, lupaus uudesta ja kasvusta on kylvettynä maassa, mutta eteneminen on hidasta.

Aloitin oman diplomityöni aikanaan toukokuun alussa ja henkilökohtaisesti olen energisimmilläni juuri silloin. Valon määrän lisääntyessä herään henkiin ja sormia alkaa syyhyttää laittaa alulle pieniä ja suuria projekteja. Opinnäyteohjaajani aikanaan ihmetteli, kun en juonut ollenkaan kahvia. Hän totesi, että "jos et nyt diplomityön aikana opi juomaan kahvia, et opi ollenkaan". Energiaa ja buustia tarvittaisiin siis.

Vertaisin opinnäyteprosessia ihanaan kamalaan kevääseen. Alkuun pääseminen ja ideasta kiinni saaminen voi olla tuskallisen vaikeaa. Mitään ei näytä tapahtuvan, vaikka tekee kuinka. Yhtenä hetkenä paistaa häikäisevä aurinko, naamaa ja mieltä lämmittää, ja seuraavana hetkenä sataa taivaan täydeltä räntärättejä ja on viiltävän kylmä. Takatalvi ja takapakki!

Kevätvalolta mitään ei jää piiloon. Nyt ollaan elämän spottivalon keilassa. On siivottava ja puunattava, pestävä ja tuunattava, laihdutettava ja stailattava. Leikataan ja liimataan, etsitään ja erehdytään, tuskastutaan ja tympäännytään. Ihana kamala kevät. Ihana kamala gradu. On suoriuduttava, on jaksettava, on uskottava ja on luotettava.

Eikä luonto petä. "Yhtenä yönä" - suotuisten olosuhteiden, riittävän ajan ja luontaisen sinnikkyyden saattelemana - alkaa kohina käydä ihan itsestään. Uutta versoa pukkaa, yhtäkkiä kaikkialla vihertää ja aletaan olla perillä. Kesä! Valmis! Eikä sitä pysäytä tai kaada enää mikään - ei edes juhannuksen alusviikon hallayö!

Kasvun ja gradun kypsyttelyn aika ja paikka on nyt! Opinnäyte valmistuu yhtä varmasti kuin kesä tulee tänäkin vuonna. Kahvilla tai ilman.



torstai 23. tammikuuta 2014

Sytyttäjä

Syttyy, ei syty, syttyy, ei syty...

Mikä sinut saa syttymään - ryhtymään, jatkamaan, ponnistelemaan, työskentelemään extra-energialatauksen voimin?

"Tätä minä juuri tarvitsen!" hihkaisi eräs väitöskirjaohjattavani kesken ohjaustapaamisemme. "Että joku sytyttää ajatukseni!" hän jatkoi. Olimme pohtimassa ja terävöittämässä tutkimuksen tarkoitusta ja todellista ydintä. Ohjattavani oli itsekseen pohtinut ja pyöritellyt, käännellyt ja väännellyt, laajentanut ja rajannut, kyllästynyt ja välillä sotkeentunut ajatussolmuihin, kunnes minä ulkopuolisena vahingossa ja tietämättäni kysyin olennaisen jäljille johdattelevan kysymyksen. Kysymykseni löi kipinää kytevään tulipesään, ja väikkärinvääntäjä palasi uudelleen innostuneena sorvinsa ääreen.

Mikä saa idealampun syttymään - siinäpä oleellinen kysymys. Onko sytyke jotain, mikä tulee ulkoapäin vai syttyykö se sisälläsi? Onko se oikea olosuhde, liike, ääni (äänettömyys), kirja, suklaapala, toinen ihminen?

Olin peruskoulun jälkeen Yhdysvalloissa vaihto-oppilaana. Opiskelin siellä paikallisessa high schoolissa mm. psykologiaa, ja ns. päättökokeena/loppuesseenä piti tehdä kirjoitelma aiheesta What ticks you off. Vaikka olin aika hyvä englannissa, minulla ei ollut silloin hajuakaan, mitä tuo lause tarkoitti. Nyttemmin ymmärrän tuon puhekielen ilmaisun, ja olen antanut sille oman merkityksen: syttyminen ärsyyntymisen kautta. Ärsyyntymispiikin antama energialataus on ainutlaatuinen, jonka hyvin voi kääntää omaksi voitokseen: "Näytän niille!!". Ei parhaiden aikaansaannosten taustalla tarvitse olla tuntien mindfulness-harjoitusta ja harmonista flow-tilaa. Joskus kelpaa totaali ärsyyntyminen - something that really ticks you off - ja sitä seuraava sisukas toimeen tarttuminen.


Ohjaajan, opettajan ja valmentajan ehkä tärkeimpiä ominaisuuksia on juuri sytyttäjän rooli. Mutta me kaikki voimme olla tätä toisillemme työyhteisössä, koulussa, harrastuspiireissä ja kotona. Joskus (ja aika usein) olennainen ei ole ilmeistä vaan sen oivaltaminen vaatii herättelyä, ääneen ajattelua, kyseenalaistamista ja aikaa.

Etsi ja haali ympärillesi näitä sytyttäjiä ja sytykkeitä, jotta tekemisessä säilyy palo!


IMG_1001